Wan­han ap­tee­kin ko­ko­el­ma on yk­si Suo­men ar­vok­kaim­mis­ta far­ma­sia-alan ko­ko­nai­suuk­sis­ta.

Ko­ko­el­maan kuu­luu muun mu­as­sa pui­sia roh­dos­laa­ti­koi­ta ap­tee­kin al­ku­a­joil­ta, sa­ta­mää­rin eri vuo­si­sa­doil­ta pe­räi­sin ole­via lää­ke­pul­lo­ja, van­him­mat niis­tä 1700-lu­vul­ta, mo­nen­lai­sia lääk­kei­den val­mis­tuk­ses­sa tar­vit­tu­ja vä­li­nei­tä, ke­raa­mi­sia pyö­re­ä­kan­ti­sia ”run­ti­purk­ke­ja”, joi­ta on käy­tet­ty roh­dos­ten ja ke­mi­kaa­lien säi­ly­tyk­seen, lääk­kei­den myyn­ti­pak­kauk­sia 1800-lu­vul­ta. Mo­nis­sa roh­dos­pur­keis­sa on jopa van­ho­ja lää­ke­ai­nei­ta jäl­jel­lä.

Pi­run­pas­kaa ja kii­ma­kär­pä­siä

Van­haan ai­kaan lääk­keet val­mis­tet­tiin ap­tee­kis­sa. Suu­ri osa lääk­keis­tä oli pe­räi­sin roh­dos­kas­veis­ta. Ap­teek­ka­ri kas­vat­ti yrt­te­jä omas­sa ryy­ti­maas­sa, joka oli Ran­ta­ka­dun var­res­sa. Li­säk­si hän os­ti paik­ka­kun­ta­lai­sil­ta luon­no­nyrt­te­jä ku­ten si­an­puo­lu­koi­ta, ka­ta­jan­mar­jo­ja, mus­ti­koi­ta, voi­kuk­kia ja vir­ma­juu­ria.

Pi­run­pas­kaa (=ha­ju­pih­kaa) käy­tet­tiin eläin­lää­kin­näs­sä, mut­ta sil­lä lää­kit­tiin myös ih­mis­ten suo­lis­to­tau­te­ja. Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan pi­run­pas­ka aut­toi keuh­ko­put­ken­tu­leh­duk­seen ja lie­vit­ti hys­te­ri­an oi­rei­ta. Pur­kil­li­nen es­pan­jan­kär­pä­siä on säi­ly­nyt ap­tee­kin va­ras­tos­sa. Nii­tä käy­tet­tiin jau­het­tu­na eri­tyi­ses­ti ve­to­laas­ta­reis­sa, joi­den avul­la ”ve­det­tiin tu­leh­dus pois”. Iho­vai­vo­jen li­säk­si näi­tä myr­kyl­li­siä pör­ri­äi­siä an­net­tiin kii­maa he­rät­tä­vä­nä roh­to­na ko­tie­läi­mil­le, leh­mien li­säk­si si­oil­le ja lam­pail­le.

Tie­de­tään ih­mis­ten­kin ko­keil­leen es­pan­jan­kär­päs­ten vai­ku­tus­ta, mut­ta ne ko­kei­lut oli­vat hen­gen­vaa­ral­li­sia. Roo­man kei­sa­ri Au­gus­tuk­sen vai­mo li­vaut­te­li es­pan­jan­kär­päs­tä vie­rait­ten­sa ruo­kiin, jot­ta sai­si nämä hai­rah­tu­maan kai­dal­ta po­lul­ta ja voi­si sit­ten ki­ris­tää hei­tä. Mar­kii­si de Sa­den väi­te­tään an­ta­neen pros­ti­tuo­i­duil­le or­gi­ois­sa vuon­na 1772 anik­sen ma­kui­sia pas­til­le­ja, joi­ta oli te­räs­tet­ty es­pan­jan­kär­pä­sil­lä. Täs­tä seu­ra­si myr­ky­tyk­siä ja kuo­le­man­ta­pauk­sia. Ja Sade jou­tui van­ki­laan.

Pä­re­ko­rin­ti­poil­la hu­ma­laan

Kiel­to­lain (1919-1932) tar­koi­tuk­se­na oli kit­keä juop­pous Suo­men kan­sas­ta. Näin ei kui­ten­kaan käy­nyt. Kiel­to­la­kia kier­ret­tiin kai­kin mah­dol­li­sin kei­noin. Ap­teek­ka­ril­ta pyy­det­tiin pir­tu­re­sep­tiä tuon tuos­ta­kin – si­ko­jen lää­kit­se­mi­seen.

Pä­re­ko­rin­ti­poil­la­kin sai hy­vät hu­ma­lat. Oi­ke­as­ti nii­tä käy­tet­tiin muun mu­as­sa hil­lit­se­mään ys­kää joko sel­lai­se­naan tai ys­kän­miks­tuu­ro­jen yh­te­nä ai­ne­so­sa­na. Ti­pat aut­toi­vat ri­pu­li­tau­deis­sa ja toi­mi­vat ki­pu­lääk­kee­nä. Nii­tä käy­tet­tiin eri­tyi­ses­ti las­ten­lää­kin­näs­sä, kos­ka ai­ne on ta­val­lis­ta oo­piu­mi­tink­tuu­raa mie­dom­pi ja vat­sa­ys­tä­väl­li­sem­pi.

Hof­f­man­nin ti­pat oli­vat 1800-lu­vul­la ja 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­la käy­tös­sä ol­lut yleis­lää­ke, joka oli val­mis­tet­tu se­koit­ta­mal­la yk­si osa eet­te­riä ja kol­me osaa sprii­tä. Ti­pat oli­vat kiel­to­lain ai­ka­na suo­si­os­sa ja nii­tä myy­tiin ylei­ses­ti käy­tet­tä­väk­si al­ko­ho­lin kor­vik­kee­na. Ti­pat nau­tit­tiin so­ke­ri­pa­laan imey­tet­ty­nä.

Lähde: Raahen seutu.